Verkkokauppa on täydentynyt Ranskan aarteista, joten ajattelin kertoa, miten tuotteet ovat Vintagetalliin matkanneet. Kerron myös meidän virheet ja vinkit Amiensista.
Meidän reissusuunnitelmissa oli "pisto" Ranskan toiseksi suurimmille antiikkimarkkinoille Amiensiin. Lauantai-iltana otimme junan ja matkustimme tunnin Pariisista pohjoiseen, jotta olisimme sunnuntai-aamuna valmiina päivän kestävien markkinoiden alkaessa. Olimme kuulleet, että paikalle oli tulossa 2000 myyjää ja 80 000 kävijää ympäri Euroopan. Kojuja olisi yhteensä 15 kilometrin matka ja hätäisimmät ostajat ja näytteilleasettajat aloittaisivat toimintansa otsalamppujen valossa jo yöllä. Ajattelimme itse lähteä liikkeelle valoisan aikaan. Tosin yöllä suunnitelmat meinasivat muuttua, kun alakerran juhlijat herättivät ja erehdyttiin katsomaan ikkunasta ulos. Sielä ensimmäiset jo suuntasivat otsalamppujen ja vedettävien kärryjen kanssa "pelipaikoille".
Lähdettiin kuitenkin itse liikkeelle vasta aamuhämärässä. Meillä varusteena oli vedettävä lätkälaukku ja rinkat. Suunnitelimme kartasta reitin, jolla koluttaisiin Amiensin keskustan kadut. Alussa sai huokaista, koska hinnat olivat huokeammat, kuin Pariisissa. Ensimmäisen tunnin ostoksiin, sisältyi mm. iso laatikollinen puukirjakkeita, shamppanja cooler, tarjoiluastioita ja aterinlepuuttajia.
Aluksi homma oli hakuammuntaa, mitä kannattaa ostaa, millä hinnalla, löytyykö seuraavalta kadulta jotain vielä hienompaa, mille on säästettävä tilaa laukussa. Vahvalla intuitiolla esineitä alkoi kertyä laukkuun ja jos jotain hienoa vielä tulisi, mikä ei mahdu, sen voisi postittaa.
Sitten tapahtui virhe, joka kalvaa vieläkin mieltä, raaka opetus kysynnän ja tarjonnan laista. Tinkaaminen on aina riski ja aina ei tiedä, mikä tapa on missäkin maassa. Samana päivänä jonkun setin alkuhinta oli ollut 70 euroa ja toteutunut kauppahinta lopulta 20 euroa. Myyjät siis kokeilivat kepillä jäätä. Niimpä ajattelin itse kokeilla takaisin mutta täysin väärässä kohdassa, varsinkin kun kyseessä oli tuote, jonka todella halusin mukaan. Nahkainen OIKEASTI vanha amerikkalainen jalkapallo jostain 1900-luvun puolesta välistä. En tajunnut vieressäni ollutta toista halukasta ostajaa, joka etsi omaan kauppaansa tuotteita. Hän tarjosi samantien täyden hinnan ja tuo nahkainen 100-vuotias jenkkifutis on nyt Vintagetallin sijaan jonkun ranskalaisen vintagekauppiaan valikoimassa. Ruoka ei maistunut hetkeen, mutta homma oli pakko nollata. Eikai se tavara maailmasta lopu, vai loppuuko sittenkin?
Balsamia haavoihin tuli hienoista urheiluaiheisista löydöistä, vanhasta nahkaisesta jalkapallosta ja nipusta antiikkisia golfmailoja. Laukut alkoivat täyttyä ja pysähdyimme välillä kahville fiilistelemään markkinoiden hienoa tunnelmaa! Myös käteiset alkoivat loppua ja lähdimme raahautumaan kohti juna-asemaa. Sitten silmään osui viimeinen helmi, vanha emalikyltti Chocolat Menier, mutta meiltä uupui pyydetystä hinnasta 50 euroa. Pitkän myyntipäivän tehneet myyjät laittoivat jo kojuaan kasaan ja oliko syynä sitten väsymys vai sääli meitä kuvetta kaivavia, riutuneita suomalaisia vintagekauppiaita kohtaan, mutta he myivät kyltin meille. Kaadoimme viimeiset killingit myyjän kouraan, ja olimme nyt virallisesti PA! Myyjätkin vaikuttivat olevan lopulta tyytyväisiä päivän viimeiseen kauppaan, kun painavaa kylttiä ei tarvinnut pakata enää mukaan.
Köyhinä, mutta tyytyväisinä laukut täynnä hyppäsimme junaan kohti Pariisia. Ehkä tämä fyysisesti raskas, mutta hieno päivä marinoi meidät valmiiksi niille suurimmille markkinoille Lilleen.
Vinkit:
1. Paljon käteistä ja pieniä seteleitä valmiiksi, Kahvilat ja kaupat eivät vaihda rahaa.
2. Hyvä vedettävä laukku/kärryt
3. Kannattaa olla liikkeellä aikaisin, koska ihmismassojen saapuessa homma vaikeutuu.
4. Tingi, mutta oikeassa kohtaa ja kohteliaasti
5. Älä tingi jos haluat jonkun tuotteen
6. Pysähdy välillä nauttimaan tunnelmasta