Jos muistatte edellisestä blogikirjoituksesta, tutustuimme Leipzigin antiikkimarkkinoilla vanhaan herraan, jolta ostimme ison määrän tavaraa. Hän kutsui meidät käymään kaupallaan Antikhandel Döllingerissa, Nürnbergissa. Soitimme perjantaina ja varmistimme aukioloajat. Omistaja itse kertoi olevansa jälleen myyntireissulla, mutta hänen poikansa olisi paikalla ja esittelisi meille paikan.
Saavuimme perille lauantaina puolen päivän aikoihin. Tarkemmin sanottuna Antikhandel Döllinger sijaitsee maaseudulla noin 40 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Onneksi emme bookanneet päivälle muita paikkoja, sillä kauppa oli valtava. Ulkorakennus toimi heidän varastonaan tai verstaanaan, jossa he kunnostivat tuotteita. Siellä olleet esineet olivat myös kaupan. Ulkorakennus oli meidän mieleen ja sen tutkimiseen kuluikin yli tunti. Yläkerrassa oli tavaraa laidasta laitaan ja alakerrassa oli huonekaluja ja niiden varaosia, kuten vetimiä ja etikettipidikkeitä. Teimme kasan kiinnostavista ulkorakennuksen tuotteista.
Toinen tunti kului myymälän puolella, jossa oli puhdistetut ja kunnostetut myyntiin tulleet tuotteet. Mukana oli jonkin verran myös uudistuotantoa, joten tarkkana piti olla. Täällä meni toinen tunti. Lopuksi kokosimme myymälän kiinnostavat esineet yhteen ulkorakennuksen esineiden kanssa. Yrittäjät ymmärsivät toisiaan ja saimme kaupat tehtyä hyvässä hengessä. Kerroimme, että meillä on verkossa toimiva vintagekauppa Suomessa, Helsingissä, jonne etsimme tavaraa.
Jouduimme taas kerran valikoida mukaan vain tuotteita sieltä harvinaisimmasta päästä. Skodan tavaratila asetti jälleen raa`at realiteetit logistiikalle, mikä aiheutti kiroilua seurueessa. Varmasti tulemme tänne uudestaan, mutta silloin pakettiauton kanssa.
Mielenkiintoisimpina tuotteina mainittakoon juomakorit ja 100 vuotta vanhat, puiset sikarimuotit mannheimilaiselta tupakkatehtaalta. Sain inspiraation niistä omaan sisustukseen ja aloin miettimään, pitäisikö ne ”syödä kuormasta”. Toistaiseksi sikarimuotit kuitenkin löytyvät verkkokaupasta.
Kaupungin antiikkikaupat eivät olleet enää auki, kun pääsimme Nürnbergin vanhan kaupunkiin. Kaupunkia oli kehuttu, eikä turhaan. Syödessämme vanhassa kaupungissa aloimme suunnitella uutta reissua tänne. Ehkä suuntaamme seuraavaksi Nürnbergin kuuluisille joulumarkkinoille.
-Aleksi